About book Kim Novak Badade Aldrig I Genesarets Sjö (1998)
Niinä kuusikymmentäluvun alun vuosina isä oli töissä vankilassa. Se oli luultavasti kuluttavaa työtä, varsinkin niin herkälle ihmiselle, mutta hän ei koskaan puhunut siitä – niin kuin hän ei muutenkaan mielellään puhunut epämiellyttävistä asioista. Jokaiselle päivälle riittää omat murheensa. Joka tapauksessa.s. 16Ristin kädet niskan taakse ja katselin silmät sirrillään taivasta ja pilviä, jotka vuoroon tihenivät, vuoroon ohenivat. Edmund huohotti yhä ja hänen tuntui olevan vaikea puhua, joten me makailimme siinä monta minuuttia ja ikään kuin vain olimme olemassa. Olimme olemassa pientareella, puolessavälissä Klevabckenia. Kesäkuisena sunnuntaina 196-.s. 63Ja oksien hento rahina ikkunaa vasten, kun järvituuli pyyhki metsän läpi.Se tuntui hyvältä.Melkein liian hyvältä, mutta minä laskinkin mukaan vain sen mitä todella halusin laskea. Sen mikä oli lähellä ja ulottuvilla sekä illalla nukahtaessa että seuraavana aamuna herätessä.s. 69Siihen aikaan en oikein tiennyt, mitä tarkoitettiin Treblinkasta hengissä selviämisellä; en muuta kuin että se oli jotakin niin kamalaa, että siitä ei puhuttu.Isä ja äiti eivät puhuneet, eikä kukaan muukaan. Olisi melkein voinut luulla, että olisi ollut parempi kuolla Treblinkassa kuin selvitä sieltä hengissä. Kun ajoin pyörällä rauhallisen metsätorpan ohi, ajattelin että ehkä maailma olikin sellainen. Että jotkut asiat olivat niin huonosti, ettei niitä pitänyt edes yrittää käsittää. Ne piti vain jättää rauhaan ja antaa sanojen, joilla niihin kuitenkin viitattiin, toimia näkymättömyyden ja hiljaisuuden laastareina.Maailma, niin hyvässä kuin pahassakin, oli äärettömän paljon isompi kuin mitä pystyimme sanomaan, sen minä olin käsittänyt, ja tämä tosiseikka sai minut tuntemaan oloni yhtä aikaa kummallisen rauhalliseksi ja säikähtäneeksi.s. 75"Syöpä" sanoin sitten."Jaaha" Edmund sanoi ikään kuin olisi ymmärtänyt. En usko että hän ymmärsi. Syöpä oli myös niitä sanoja. Niin kuin Treblinka. Niin kuin Kuolema. Niin kuin Nussia. Minä en halunnut puhua niistä. Rakkaus? mietin itsekseni. Kuuluiko sekin niihin? – – –Syöpä–Treblinka–Rakkaus–Nussia–Kuolema. Käsitin, että kaikki tämä oli olemassa maailmassa. Se oli, oli ja oli; ja vastedes – koko sen kesän – rimssu putkahti päähäni silloin tällöin, juuri nämä samat viisi sanaa, kuin merkityksettömänä loruna. Tai ei ehkä merkityksettömänä, pikemminkin suojana jotain sellaista vastaan, minkä ymmärsin mutta en halunnut ymmärtää, luulisin.s. 76Oli minun vuoroni, ja ilmaistakseni, että olin kyllästynyt hiustenhalkomiseen, minä pysyin vaiti. Hetken kuluttua Edmund alkoi yskiä liioiteltua tekoyskää; minä olin vähällä sanoa: "Ole hiljaa!" mutta sain itseni kiinni ajoissa. Sen sijaan istuin pitkän aikaa silmät kiinni kasvot kohti aurinkoa, ja hallitsin hiljaisuutta meidän välillämme.Tuntui siltä kuin olis saanut vallan johonkin, mihin oikeastaan ei voi olla valtaa. Sanoihin. Kieleen.Kummalliseltakin se tuntui. Niin kuin yleensä aina, kun jotakin ajatteli vähän liikaa.s. 79Piirsin yli kymmenen sivua Eversti Darkinia ja arvoituksellista perijätärtä ja olin melko tyytyväinen tulokseen. Sen jälkeen kun olin päättänyt sensuroida pois kaikki puolialastomat naisvartalot, oli paljon helpompi päästä tarinassa eteenpäin. Niis kai se sitten on, minä ajattelin hiukan lannistuneena. Sekä kirjallisuudessa että elämässä.s. 147Vaikka tämä vain vilahti päässäni häviävän sekunnin ajan, aavistin että se oli yksi harvoista viime aikojen todella raskaan luokan ajatuksistani.Sellainen kysymys, johon tietää joutuvansa palaamaan. Siis että onko parempi olla ensin rakastettu ja sitten ilman rakkautta vai välttyä kokonaan joutumasta alttiiksi.Clincheriksi sellaista luullakseni sanottiin.s. 199Tajusin myös, ettei Edmundin teoria ympäri ruumista siirtyilevästä sielusta sittenkään ollut kovin hullu. Se oli helppo löytää, kun vain viitsi olla kuulolla ja tunnustella kunnolla. – – – Kaiken kaikkiaan tuntui olevan niin, minä ajattelin, että se yksinkertaisesti valitsi aina sen paikan, missä teki kipeintä.
Abituata ai magnifici gialli della serie dell’ispettore Barbarotti, devo confessare che mi aspettavo qualcosa di analogo in termini di complessità della trama e risvolti psicologici dei personaggi. Controllando la data di pubblicazione originale in Svezia, però, è risultato che Il ragazzo che sognava Kim Novak è stato scritto da Håkan Nesser nel 1998, quanto basta a spiegare le piccole ingenuità nella trama e la semplicità dell’intreccio. Quel che appare evidente, dunque, è che questo è ancora un romanzo di formazione, forse il tentativo di scrivere un giallo diverso dai soliti polizieschi, che preannuncia e conferma, tuttavia, l’amore dell’autore per un certo genere di narrazione. Quel che mi è sempre piaciuto moltissimo in Nesser, tanto da farlo diventare uno dei miei scrittori preferiti, infatti, è il piacere di raccontare lentamente che traspare dalle sue righe, i tempi che sono propri della letteratura e che pochissimo hanno in comune con quelli sincopati del cinema e della televisione, insieme alla cura dedicata ai personaggi che non sono mai burattini ma esseri umani a tutto tondo dalle mille sfaccettature.Il ragazzo che sognava Kim Novak è il racconto di un’estate, del passaggio all’età adulta, una sorta di viaggio emozionale al termine del quale l’infanzia sarà del tutto abbandonata e nel quale il giallo è solo contingente.Fosse stato scritto ai tempi di Barbarotti, ne sarebbe uscito un romanzo grandioso.
Do You like book Kim Novak Badade Aldrig I Genesarets Sjö (1998)?
Bookcrossing 2006Read this a few years ago, before the film came out. It's set during a Swedish summer - two young friends off up to the summer house with older brother. Older brother starts seeing a girl who looks like Kim Novak - the young boys have crushes on her. The girl's ex boyfriend ends up getting killed... who did it?The book is narrated by the younger brother, now an adult looking back to that summer. He also meets up with "Kim Novak" again, now both adults and the truth comes out, or as much of it ever will.
—Ape
"Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä" (Otava, 2005) on tunnetun ruotsalaisen dekkaristin kirjoittama romaani 14-vuotiaista Erikistä ja Edmundista ja 1960-luvun alkuun sijoittuvasta kesästä Genesaretiksi ristityssä kesäpaikassa. Mukana kuvioissa ovat myös ihmeellisin fraasein puhuvat aikuiset, kirjailijan uraa suunnitteleva isoveli Henry, amerikkalaista filmitähteä muistuttava ja poikien seksuaalista heräämistä jo pelkällä läsnäolollaan edesauttava Ewa ja tämän mustasukkainen kilhattu Berra. Kaikki vaikuttaa hyvältä siihen saakka kunnes SE KAMALA tapahtuu ja rikkoo samalla lomaidyllin sekä muuttaa poikien elämän lopullisesti.Nesserin romaani tuo etäisesti mieleen Mikael Niemen "Populaarimusiikkia Vittulajänkältä", mikä saattanee selittyä pohjoismaisella miljööllä, tapahtuma-ajalla ja nuoren pojan kertojaäänellä. Vakavista teemoista huolimatta huumoriakaan ei ole unohdettu.Voi suositella nuorille aikuisille ja sitä vanhemmille lukijoille.
—Matti Karjalainen
This is probably one of the best coming of age novels that I have come across. I've always struggled with book by Nesser and have never enjoyed them as much as I had expected, however this has made me think againa about giving him another try. The voice of a teenage boy trying to act like a grown up comes through really really effectively here. It really does sound like a genuine voice of a 14 year old. I had a few inklings about the final twist, but have to say that I had dismissed them, so it still managed to come as something of a surprise when we had the final reveal of the story. I would certainly recommend this as a summer read this year.
—Becky
